Elämäimme tarkoitus

Ajattelin tännekin huudella, kun on niin pimiää ulkona, ettei nää mihin siellä sanat katoaa. Näinä tummimpina päivinä mietin aina (no en tietenkään aina, mutta taas) elämän tarkoitusta. Kyllä sitä on aina välillä hyvä miettiä. Minulla vaihtoehtoisia ideoita, joista poimin tarpeen mukaan. Rankinta on se, kun … Continue readingElämäimme tarkoitus

2020

Sitä ihmettelee että miten yhteen vuoteen voi pakkautua niin paljon, joka vuosi. Vuosi toisensa perään manaillaan paskinta vuotta ikinä. Mutta ei hätää, aina voi tulla vielä paskempi! Mikä on sitten lopullisen paska, mitä silloin tapahtuu? Milloin kannattaa alkaa käytellä ”pahan päivän varalle” säästeltyjä varojaan? Minulle tämä … Continue reading2020

ENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN.

Silloin oli talvella lunta. Silloin sitä oli nuorempi ja kykeni monenmoiseen. Silloin sitä jaksoi innostua herkemmin. Silloin sitä ei ollut niin herkkä turhanpäiväisyyksille. Nytkö se on alkanut, loppulaskenta? Alkaako aamukammassa käydä piikit vähiin? Jotenkin tässä alkaa kiitoradassa valot loppua, kun alkaa enenevässä määrin tuntua siltä, … Continue readingENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN.

ÄLÄ SANO

Tiedätkö, ei ole pakko sanoa mitä sylki suuhun tuo. Nielaise, anna sanan mennä sinne, missä se tekeytyy tuotteeksi, joka sitten aikanaan ulkoistuu toisesta päästä. Näin saat ajattelematta jätetyn seikan ulos systeemistäsi, toista loukkaamatta. Olin alkuteini kun vanhempi sukulaisnainen katsoi asiaksi kommentoida ulkonäköäni. Tuskin suunnitteli loukkaavansa, … Continue readingÄLÄ SANO

Luonto kyykyttää

Luonto parantaa haavat. Tänään siirtelin käpyjä piharakennuksen takapihalta, lampolan viimetalvisen pehkukasan päälle. Näyttää kivalta, ajattelin. Samalla tulin kyykänneeksi toistasataa kertaa, hengittäneeksi raitista metsäilmaa ja pohtineeksi elämääni. Syvällistä ja pinnallista, mutta tuiki tarpeellista. Mikä minusta tuli, mikä minusta piti tulla, mikä minusta voisi tulla? Tämmöisiä aivokopan … Continue readingLuonto kyykyttää

KOHTI VANHAINKOTIA

Vanhuus kai tämä on, kun aika kiitää niin, ettei kirjottamaan ehdi. Taas on maaliskuun loppu ja kohta alkaa päivä lyhetä. Matka kohti vanhainkotia on alkanut, monella tapaa. Ensin viedään yhdistyksen puolesta varvasvälivilloja, tuota pikaa omia vanhempia – ja eipä aikaakaan, tällä vauhdilla, kun ollaan jo … Continue readingKOHTI VANHAINKOTIA

EXT. / INT.

Käsikirjoituksessa / kuvauksissa on käytössä termit EXT. ja INT. Niillä merkitään missä kohtaus tapahtuu. EXT. tarkoittaa eksteriööriä eli ulkotilaa ja INT. sitten interiööriä eli sisätilaa. Kun jossain kohtauksessa siirrytään ulkoa sisälle, tahi päinvastoin, merkitään se E/I tai vaikka I/E, riippuen miten päin matkalla ollaan. Tajusin tänään … Continue readingEXT. / INT.

NEVER SAY NEVERNEVER JA MUITA VIISAUKSIA

Eläinhommissa tuli opittua, että tuttuja jälkiä on turvallista kulkea. Sen verran pientä palkkaa eläintyöläisille pitävät, ettei ole tällä syönnillä mahdollisuuksia niiden hommien varaan jättäytyä. Kun on ruokittavana 9 suuta ja tuhannen pikku matoleukaa kävi TV:n kutsu houkuttelevaksi. Mullistusta koko alkuvuosi: TV-sarja, äkkiseltään sairastuneet lähiomaiset, TV-sarjasta … Continue readingNEVER SAY NEVERNEVER JA MUITA VIISAUKSIA