Remontti ON ikuista

Otsikko ei ole itkuvirsi, vaan alleviivaa syytä, miksi vanha talo on alunalkaen hankittu. Puuhamaaksi.

Otsikko ei ole itkuvirsi, vaikka nyt ollaankin tavallaan vähän pakollisen edessä. Taistelukentän ainoa vanha vesiputki, joka vähän niinkuin jäi vaihtamatta 2014, antoi periksi. Putki jäi vähän niinkuin vaihtamatta, koska putkimies sanoi niin, nimittäin: tuo on vielä aivan hyvä putki. Aivan hyvä se olikin, kunnes ei. Pikkuhiljaa se siellä valutti. Niin ujosti pissasi, ettei kukaan saattanut huomatakaan koko operaatiota, ei ennen kuin hieno karttalattia alkoi nostaa ylös Daugavajokea. Siinäkin tovin tuumasin, että noinko vanhat paperikartat muuttuvat 3D moodiin aivan itsekseen, että kyllä on nykyaikaa. Lähempi tarkkailu selvitti kuitenkin ulotteisuuden kosteuden aiheuttamaksi. Ei auttanut muu kuin nostaa karttalattia ylös ja apropoo, märkähän se pohjastaan oli, vähän jo hometta ottanut.

Varsinainen puulattia ei juurikaan märkyydestä kielinyt, mitä nyt vähän nahkea osin oli pinnaltaan. Eristeisiin työnnetty sormi saattoi jo tuntua hieman kostealta. Oli kuitenkin ollut seksihelteet ja kaikki, että ei voinut olla ihan varma, mikä oli liepeillä aavistettavan kosteuden aiheuttaja. Parasta oli siis suorittaa soitto a) putkimiehelle ja b) vakuutusyhtiöön.

Seuraavana päivänä tuli putkimies ja sitä seuraavana kosteuskartoittaja. Putki on nyt uusi ja lattianalus kosteaksi todettu. Alkaa pakotettu alapohjan kuivaus, eristeiden vaihto ja lattiaremontti.

Nyt ihan pikkasen houkuttaa samantien remontoida koko laitos…

Vessan lattia on (oli) päällystetty kartoista leikatuilla ”laatoilla”. Pinnassa oli monta kerrosta venelakkaa. Kartat oli liimattu rakennuslevylle, joka on vessanlattiana toiminut luultavimmin vuodesta 1973 (jolloin vessa oletetaan rakennetun).