SAMMAL ON KAUNISTA – LIIKE TÄRKEÄÄ

Ei sammaloidu, sanovat, kun liikkuu. Minulla ei ole mitään sammalta vastaan, mutta itse ehtii sammaloitua sitten maan povessa. On siis liikahdettava. Suloinen talo on laitettu myyntiin ja uusi kohde etsinnän alla. Talo on herättänyt kiitettävästi kiinnostusta ja kaiken sen ansaitsee. Ottaisin torpan mukaani, jos tällaisen kompotin liikuttelu mahdollista olisi. Sen verran olen sydäntäni sisuksiinsa laittanut. Mutta täytyy osata myös luopua ja luovuttaa aivoistaan tilaa uudelle. Koti on siellä mihin se luodaan. Toivotaan että nykyinen saa ansaitsemansa asukkaan, ja jos arvostaa jo suorittamiani toimenpiteitä, niin olen otettu.

Minun helmasynneistä painavin on viimeistely; listat. Sometinkin taajaan kuistin lattia- ja kattolistoista. Olin niistä niin ylpeä; vein remontin maaliin… tai no lähes. Ulko-ovi jäi maalaamatta, mutta sen jätän uudelle omistajalle. Pääsisäänkäynti on tärkeä, se pitää saada omistajan päättää! Aviomies naputteli viime viikolla paikoilleen loputkin ovilistat ja minä kuljin pitkään ympäri asuntoa ja ihailin, miten valmista. Nyt on valmis, täytyy löytää uusi projekti. No ei ole, ei koskaan tietenkään, aina on jotain mitä voi laittaa, onneksi. Toivottavasti uusi asukas löytää kohdat ja ilahtuu yhtälailla tajutessaan, että tuon voi fiksata. Niin pienestäkin oivalluksesta ja fiksauksesta tulee remontinrakastajalle euforinen olo.

Olen kuulema saanut myös uusia lukijoita näiden talokauppa-aikeiden myötä. Se on ihanaa ja kannustavaa. Lupaan huolellisesti kirjailla tulevasta projektistani. Lupaan ja vannon (ei tule säännöllisesti tapahtumaan, mutta lupaan ja vannon täällä ihan pokkana silti vaan). Uusille lukijoille mainittakoon (vähän tapojeni vastaisesti nyt selittelen), että kirjoitustyylini on hetkittäin vaeltelevaa ja jutut kohotettuna korkeimpaan mahdolliseen potenssiin, ilman että menee valehtelun puolelle, haen tällä keinolla tehoja muuten aika arkipäiväisen tylsiin tapahtumiin ja sitä myöten tänne kirjailemiini juttuihin. Vessan vettä tihkunnut putki ei suinkaan tuhonnut koko taloa, vaikka tarinan dramaattisen nostatuksen johdosta joku voi näin päätellä, vaan kasteli lattian n. 20 cm alalta. Lattia avattiin, kuivattiin ja uudiseristettiin sekä -laudoitettiin. Piskuinen vessa sai samalla uuden ilmeen.

Nyyhkytellen laitan tähän kuvakavalkadia siitä, mitä kaikkea olen päässytkään täällä alasrepimään ja mieleisekseni muuttamaan. Tässä tietenkin vain murto-osa talossa tohkatusta.

Otsikkokuvan linssilude on muuten osallistunut ihan jokaiseen työvaiheeseen jo vuodesta 2014 ja tuskin malttaa odottaa että pääse uuden äärelle (…not, kissat tykkäisivät että mikään ei koskaan muuttuisi.)

Tiskiallas blokkasi leivinuunia ja hella oli kulkuväylällä matkalla olohuoneen nurkasta erotettuun SUIHKUTILAAN. Kyllä! Tiskaus ja kokkaus tapahtuu nyt siellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vapautettu uuni!
Oishan se suihku olkkarissa ollu kätevä, mutta…

Ex-suihkutilassa sijaitsee nykyään tiskaus- ja keittelytoiminnot.
Keittiön kaappiseinä on sittemmin kaadettu ja tilalla on avohyllyjä ja tasoja. Mitäköhän tuollaisissa syvissä ja kapeissa yläkaapeissa onkaan säilytetty. Sinne on voinut kadottaa paljon tavaraa!
Entinen kaappiseinusta vasemmalla.