Koska kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi tipauttaa johonkin lokeroon. Vai voiko?
En pysty keskittymään, paitsi silloin kun pystyn. Ylikeskittyessäni voin tehdä työtä putkeen 18h/vrk, viikkojen ajan, ilman vapaapäiviä. Ruokaa ehkä siinä ohessa. Usein suklaapatukoita tai vastaavia. Tai sitten ahmin. En voi syödä vain maltillista lautasellista, vaan otan lisää. Ostan patukan, en, vaan kaksi. Ja lisäksi lakun. … Continue readingKESKITTYMISESTÄ
Muotidiagnoosi, sanovat, kun lehdessä lukee erityisherkkä ja aikuisen ADHD. Tuhahtavat huijarisyndroomalle ja sosiaalisten tilanteiden pelolle. On sitä ennenkin riehuttu pää kolmantena jalkana ja koettu epäonnistumista omista tekemisistään, ei niihin mitään diagnooseja tarvittu, sanovat. Ei niillä mitään erityishuomiota saatu, mentiin muiden mukana ja koitettiin sitten onnistua … Continue readingARKALUONTOISTA ASIAA
Ei aavistustakaan, mihin jemmasin muistikortin, joka sisältää isän haastattelun, jossa hän ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa kertoo sotalapsiajoistaan. Mikä se olikaan se, ku siirretään talteen noi. Mistäköhän on puhe, näyttää mieheni tuumivan ja antaa minun jatkaa. No noi, oisko se siellä? Mies avittaa parilla kysymyksellä ja … Continue readingMUISTAAKSENI
Niin on vettä virrannut, uusituissa räystässyöksyissä. Näemmä kahden artikkelin vilkkaalla toiminnalla täällä menty. Nyt TAAS ryhdistäydyn, onhan täällä sentään remontoitu ja koettu eläintapahtumia, ihmistapahtumista nyt puhumattakaan. Tähän väliin siis tällainen suht tyhjänpäiväinen päivitys, sinulle yksi lukijani 😀
Käteviä kaksikaistaiset tiet, omat kaistat eri nopeuksille ja itte saa päättää, kuinka kovaa vetelee menemään. Toisinaan voi päästellä vasemmalta ohi ja hetken päästä taas kyhnyttää oikealla, ehkä nousta rampista taajamaan. Paha tilanne, kun toinen kaista on blokattu. Ja aina tietenkin juuri silloin, kun pitäisi edetä … Continue readingKaistoilla ruuhkaa
Ajattelin tännekin huudella, kun on niin pimiää ulkona, ettei nää mihin siellä sanat katoaa. Näinä tummimpina päivinä mietin aina (no en tietenkään aina, mutta taas) elämän tarkoitusta. Kyllä sitä on aina välillä hyvä miettiä. Minulla vaihtoehtoisia ideoita, joista poimin tarpeen mukaan. Rankinta on se, kun … Continue readingElämäimme tarkoitus
Niinhän siinä kävi, että virta loppui. Tuli sähkökatko ja valot himmeni. Töissä oli monenlaista haastetta – kemioissa ja toimenkuvissa sakkaa. Kun tässä iässä yrittää pari viikkoa, nukkumatta, juosta kepin päässä olevaa porkkanaa kiinni, hyytyy voimat. Keppi näyttää pitenevän ja porkkana pienenevän. Kun sydän hakkasi lepotilassa … Continue readingPUNKDIAGNOOSI
Silloin oli talvella lunta. Silloin sitä oli nuorempi ja kykeni monenmoiseen. Silloin sitä jaksoi innostua herkemmin. Silloin sitä ei ollut niin herkkä turhanpäiväisyyksille. Nytkö se on alkanut, loppulaskenta? Alkaako aamukammassa käydä piikit vähiin? Jotenkin tässä alkaa kiitoradassa valot loppua, kun alkaa enenevässä määrin tuntua siltä, … Continue readingENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN.
Onhan tämä nyt tolkutonta. Suomeuduttu on jo kohta 3 kuukautta sitten ja täällä ATKssa ollaan kuin Pääsiäissaarille olisi katveeseen jääty. Ei tekis pahaa. Pää ja ihmissysteemi ei nyt suostu tajuamaan, että on menty yhtä talvea tässä jo vuoden verran. Missä on yötön yö, se huutaa, … Continue readingVIIMEISIÄ VIEDÄÄN, KUVIA. LOCO VIETIIN JO.
Tunnelmat vaihtelee. Välillä alkaa jo olla ihan kotoinen olo – ja toisinaan sitten taas ei. Outoja tapoja tuottanut tämä Chilenmaa. Teen asoita, joita en koskaan tee Suomessa. Se kuuluisa kolajuoma. Juon sitä Suomessa ehkä kerran vuodessa. Täällä tarvitsen sitä lähes joka aterialla. Tarvitsen. Mihin, tiedä … Continue readingJoskus tekis ja toisinaan sitten taas ei