KESKITTYMISESTÄ

En pysty keskittymään, paitsi silloin kun pystyn. Ylikeskittyessäni voin tehdä työtä putkeen 18h/vrk, viikkojen ajan, ilman vapaapäiviä. Ruokaa ehkä siinä ohessa. Usein suklaapatukoita tai vastaavia. Tai sitten ahmin. En voi syödä vain maltillista lautasellista, vaan otan lisää. Ostan patukan, en, vaan kaksi. Ja lisäksi lakun. … Continue readingKESKITTYMISESTÄ

ARKALUONTOISTA ASIAA

Muotidiagnoosi, sanovat, kun lehdessä lukee erityisherkkä ja aikuisen ADHD. Tuhahtavat huijarisyndroomalle ja sosiaalisten tilanteiden pelolle. On sitä ennenkin riehuttu pää kolmantena jalkana ja koettu epäonnistumista omista tekemisistään, ei niihin mitään diagnooseja tarvittu, sanovat. Ei niillä mitään erityishuomiota saatu, mentiin muiden mukana ja koitettiin sitten onnistua … Continue readingARKALUONTOISTA ASIAA

MUISTAAKSENI

Ei aavistustakaan, mihin jemmasin muistikortin, joka sisältää isän haastattelun, jossa hän ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa kertoo sotalapsiajoistaan. Mikä se olikaan se, ku siirretään talteen noi. Mistäköhän on puhe, näyttää mieheni tuumivan ja antaa minun jatkaa. No noi, oisko se siellä? Mies avittaa parilla kysymyksellä ja … Continue readingMUISTAAKSENI

Elämäimme tarkoitus

Ajattelin tännekin huudella, kun on niin pimiää ulkona, ettei nää mihin siellä sanat katoaa. Näinä tummimpina päivinä mietin aina (no en tietenkään aina, mutta taas) elämän tarkoitusta. Kyllä sitä on aina välillä hyvä miettiä. Minulla vaihtoehtoisia ideoita, joista poimin tarpeen mukaan. Rankinta on se, kun … Continue readingElämäimme tarkoitus

2020

Sitä ihmettelee että miten yhteen vuoteen voi pakkautua niin paljon, joka vuosi. Vuosi toisensa perään manaillaan paskinta vuotta ikinä. Mutta ei hätää, aina voi tulla vielä paskempi! Mikä on sitten lopullisen paska, mitä silloin tapahtuu? Milloin kannattaa alkaa käytellä ”pahan päivän varalle” säästeltyjä varojaan? Minulle tämä … Continue reading2020

Isän henkäys

On tämä merkillinen vuosi. Tai merkityksellinen. Alkuvuosi opetti työelämästä ja kesä sitten tästä oikeasta. Oman isän kuolema on kyllä asia, joka pistää polvilleen. Mutta siihenpä sitä ei ihminen ehdi elämän tarkoitusta jäädä miettimään ja käsiä ristiin saattamaan, sillä käytännön asiat pistävät konttaamaan. Ja aika nöyränä … Continue readingIsän henkäys