Ajattelin tännekin huudella, kun on niin pimiää ulkona, ettei nää mihin siellä sanat katoaa. Näinä tummimpina päivinä mietin aina (no en tietenkään aina, mutta taas) elämän tarkoitusta. Kyllä sitä on aina välillä hyvä miettiä. Minulla vaihtoehtoisia ideoita, joista poimin tarpeen mukaan. Rankinta on se, kun … Continue readingElämäimme tarkoitus
Sitä ihmettelee että miten yhteen vuoteen voi pakkautua niin paljon, joka vuosi. Vuosi toisensa perään manaillaan paskinta vuotta ikinä. Mutta ei hätää, aina voi tulla vielä paskempi! Mikä on sitten lopullisen paska, mitä silloin tapahtuu? Milloin kannattaa alkaa käytellä ”pahan päivän varalle” säästeltyjä varojaan? Minulle tämä … Continue reading2020
On tämä merkillinen vuosi. Tai merkityksellinen. Alkuvuosi opetti työelämästä ja kesä sitten tästä oikeasta. Oman isän kuolema on kyllä asia, joka pistää polvilleen. Mutta siihenpä sitä ei ihminen ehdi elämän tarkoitusta jäädä miettimään ja käsiä ristiin saattamaan, sillä käytännön asiat pistävät konttaamaan. Ja aika nöyränä … Continue readingIsän henkäys
Niinhän siinä kävi, että virta loppui. Tuli sähkökatko ja valot himmeni. Töissä oli monenlaista haastetta – kemioissa ja toimenkuvissa sakkaa. Kun tässä iässä yrittää pari viikkoa, nukkumatta, juosta kepin päässä olevaa porkkanaa kiinni, hyytyy voimat. Keppi näyttää pitenevän ja porkkana pienenevän. Kun sydän hakkasi lepotilassa … Continue readingPUNKDIAGNOOSI
Silloin oli talvella lunta. Silloin sitä oli nuorempi ja kykeni monenmoiseen. Silloin sitä jaksoi innostua herkemmin. Silloin sitä ei ollut niin herkkä turhanpäiväisyyksille. Nytkö se on alkanut, loppulaskenta? Alkaako aamukammassa käydä piikit vähiin? Jotenkin tässä alkaa kiitoradassa valot loppua, kun alkaa enenevässä määrin tuntua siltä, … Continue readingENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN.