EXT. / INT.

Posted on

Käsikirjoituksessa / kuvauksissa on käytössä termit EXT. ja INT. Niillä merkitään missä kohtaus tapahtuu. EXT. tarkoittaa eksteriööriä eli ulkotilaa ja INT. sitten interiööriä eli sisätilaa. Kun jossain kohtauksessa siirrytään ulkoa sisälle, tahi päinvastoin, merkitään se E/I tai vaikka I/E, riippuen miten päin matkalla ollaan.

Tajusin tänään että olen itsekin vähän niinkuin E/I. Ihan auki ja pihalla ja sitten kuitenkin kovasti  mielellään sisällä. Ekstrovertti mutta kovin introvertti. Ext. on peritty äidiltä. On ladattu suu sanoja täyteen ja niitä koulittu jakamaan, vähän liiankin kanssa. Isän periyttämä Int. kuitenkin vetää puoleensa, tarjoaa sohvannurkkaa ja antaa lupaa olla katsomatta keneenkään. Puhumatta kenellekään. Se tuntuu hyvältä. Kiitos siitä. Mutta, odotukset on toiset. Ihmiset ovat kovia tyrkyttämään tapojaan. Ihmiset ovat kovia vetämään johtopäätöksiä.

Ei tartte. Ei tartte, sitä hokee itselleen ja silti tulee vähän semmoinen tunnelma että tarttee.

Aikalaisen ristiriitainen siten on  3,5 kk keikka vajaan 8 miljoonan ihmisen kaupungissa. Ext. nauttii siitä että on moninaista ja monenlaista – ja kun sitä on niin helvetin paljon, ei tarvitse oikeastaan olla kenenkään kanssa tekemisissä. Sitä on niin paljon, että sitä ei melkein ole. On vähän niinkuin että ei näe metsää puilta. Int. kiittää, että massassa pystyy häipymään lähes näkymättömiin. Kaikki menee hyvin, kunhan liike pysyy.

Heti kun pysähtyy, alkaa kiinnittää huomiota. Kun on helvetin herkkä, eikä meinaa kestää ääniä eikä hajuja on suurkaupungissa vaikeaa. Haisee kusi, pilvi, saastunut ilma. Pirisee autotallinovenvaroitusääni, kolisee kaasupullon myyjä, autojonot eivät hellitä hetkeksikään, hälyttimet, roska-autot…

Kirjoittaja-int haluaisi poimia tarinoita, mutta ne käyvät niin agressiivisesti päälle, että näppäimet niin sanotusti jumittuu.

INT. Metroasema. Pysähdyin, hairahduin, katsomaan sitä pariskuntaa, joka jutteli sen poliisin kanssa, jolla oli sylissään pieni lapsi. Poliisi ja lapsi toisella ja pariskunta toisella puolen laiturialueen erottavaa aitaa. Poliisi ohittaa minut portaassa, sylissään se lapsi. Pariskuntaa ei enää missään.  Lapsi vietiin pois? Minne? Miksi? Lapsi oli jätetty? Miksi? Lapsi oli kadonnut? Keneltä?  Alkaa ahdistaa.

EXT. Mies pahvilaatikostaan katsoo, pyytää, vaikkei sano mitään. Paikalle tulee kolmella jalalla harppova koira. Nämä tuntevat toisensa.

I/E. Laitan lenkkarit jalkaan ja juoksen puistoon, kohtaan tuhansia ihmisiä 5 kilometrin matkalla. En uskalla pysähtyä. Jos pysähdyn, näen. En halua nähdä, en jaksa nähdä. Koti-ikävä. Happi. Metsä. Lampaan tuoksu. Jaksaa jaksaa.  Koti-ikävä. Viikot, jolloin ei tarvitse kohdata omiaan kummempia. Vain niitä, joiden tarinat tietää.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *