VIIMEISIÄ VIEDÄÄN, KUVIA. LOCO VIETIIN JO.

Posted on

Onhan tämä nyt tolkutonta. Suomeuduttu on jo kohta 3 kuukautta sitten ja täällä ATKssa ollaan kuin Pääsiäissaarille olisi katveeseen jääty.

Ei tekis pahaa. Pää ja ihmissysteemi ei nyt suostu tajuamaan, että on menty yhtä talvea tässä jo vuoden verran. Missä on yötön yö, se huutaa, systeemi. Keväästä lähdin Chilen talveen ja sieltä sitten paikallisen kevään koittaessa äkkiä tänne suomen syksyyn. Miten mahtaa helmikuussa pää surista, valoa vajaana.

Monenlaista valoa puuttuu. Kaipaan hellyydenosoituksia, joita tervehdyksiksi Chilenmaalla kutsutaan. Pusu oikealle poskelle ja moi. Ei sen kummempaa, mutta toimii. Ei auta, tänne sitä on taas maaduttava, kulttuuriin jossa vähän niskaa nykäistään ja sitä moiksi kutsutaan.

Onneksi on oma väki. Onneksi on eläimet.

Tämäkö sitten ainoa asia jota Chilestä kaipaamaan jäin. Ei. Jäiväthän sinne myös locot (https://en.wikipedia.org/wiki/Concholepas_concholepas), pebre (https://en.wikipedia.org/wiki/Pebre) sekä tuoreet ja valtavat paltat (https://fi.wikipedia.org/wiki/Avokado).

Näitä muistellen kohti tiistain ja keskiviikon kuvauksia, joissa saatellaan tämän kesän (Chilentalven) juoksu loppuun (Invisible Heroes).

Työt.
Locoa kauneimmillaan.
Meri. Ah, meri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *