ÄLÄ SANO

Posted on

Tiedätkö, ei ole pakko sanoa mitä sylki suuhun tuo. Nielaise, anna sanan mennä sinne, missä se tekeytyy tuotteeksi, joka sitten aikanaan ulkoistuu toisesta päästä. Näin saat ajattelematta jätetyn seikan ulos systeemistäsi, toista loukkaamatta.

Olin alkuteini kun vanhempi sukulaisnainen katsoi asiaksi kommentoida ulkonäköäni. Tuskin suunnitteli loukkaavansa, mutta päätti päästää systeemissään pyörivän asian, ehkä ajattelematta sen kummemmin. Tai tietysti ennen vanhaan saattoi olla niin, ettei silloin sanotut sanat ja teot oikeasti loukanneet, ja että ne on nämä loukkaantumiset tätä metoon aiheuttamaa hysteriaa. Tapahtuneesta on nelisenkymmentä vuotta, ei ole unohtunut.

Olin teini-iän kypsyysvaiheessa, kun kesätyöpaikkani keikkakohteen isäntä päätti tarttua tisseihini, kun ne nyt sopivasti sattuivat olemaan siinä käden ulottuvilla. Asiasta tehdyn ilmoituksen jälkeen tilanne todettiin hänen suullaan huumorintajuttomuudeksi. Olin tosikko, viallinen ja naurettava. Aloin kulkea 4 numeroa liian isoissa paidoissa. Ei ole unohtunut. Tarttuu käteen mieluusti edelleen XXL, vaikka ämmäkin menisi.

Olin lopputeini, siis aikuinen jo, kun työkaveri kommentoi pukeutumistani koomiseksi, olinhan laittanut päälleni mekon. Huvitin miespuolisia työkavereitani ”pukeutumalla naiseksi”. Täytyy olla jo melkoisen marinoitunut pää, jos ei tajua, että tuo ei ole kohteliaisuus. Ei ole unohtunut, nousee mieleen jokaisella mekonpäällevetokerralla.

Olin jo pitkällä aikuistumisessa (mihin kategoriaan kaikki nämä em. sanasepot ja -seijat lajitellaan), kun tuiki tuntematon (suomalais)mies päätti huvittaa kavereitaan pilkaten pukeutumistani, ja sitä myöten tehden johtopäätöksiä älykkyydestäni, erään helsinkiläisnäköalaravintolan hissijonossa. Tuli minullakin sivaltava sana kielen päälle, kun tätä herraa kehoitettiin rohkeasti astumaan jo aika täyteen hissiin, jossa oli painorajoitus. Mies ei ollut kevyimmästä päästä. Mutta, vaikka kiehuin, nielaisin kommenttini ja paskoin sen aamuyöllä masentuneena kotipyttyyni ja vedin jätevesilaitoksen puhdistettavaksi.

Olin edelleen aikuistumassa, kun pari työkaveriani kommentoivat iloisen mielen ja nauravaisen luonteen viestivän kypsymättömyydestäni ja tietämättömyydestäni.

Olin edelleen aikuistumassa, kun yksi työkaveri kommentoi, että minulla voisi olla paremmat mahdollisuudet löytää mies, jos minulla ei olisi silmälaseja ja pukeutuisin vähän toisella tavalla.

Olin edelleen aikuistumassa, kun minua kehoitettiin relaamaan ja lakkaamaan olemasta naurettava, kun kiehahdin siitä, että (minulle tuntematon) mies tarttui perseeseeni ja katsoi oikeudekseen puristella sitä – arvatenkin siksi, kun se sattui nyt olemaan siinä käden ulottuvilla.

Nyt minut on saanut raivon partaalle erääseen ruotsalaistyttöön kohdistuneet, ”aikuisten ihmisten” tahoilta löyhähtäneet kommentit, jotka koskevat hänen olemustaan, ulkonäköään, pukeutumistaan, sanomisiaan. Minä niin hartaasti toivon, että hänen supervoimansa on hänelle kasvattanut kalvon, josta paska poukkoaa takaisin eikä tartu.

Olen elävä esimerkki siitä, että sanomiset tarttuvat. Ne voivat jäädä tikuiksi lihaan. Ne eivät irtoa pihkavoiteella, eivätkä välinpitämättömyydellä. Ne voivat kasvaa osaksi minuutta, määritellä sen mihin askel suuntaa. Ne voivat viedä väärälle tielle, koska usko osaamiseen ja kelpaamiseen on viety. (Salaa) pidän itseäni aivan älykkäänä ihmisenä ja tiedostan jokaisesta kohdalleni syljetystä sammakosta sen, milloin sitä ei ole tarkoitettu, ja ymmärrän että ongelma on sanojan. Se ei poista sitä, että minun psyykeeni toimii niin, että se varastoi, koteloi ja säilöö jokaisen päälleni langetetun lauseen. Minä työstän niitä pois, mutta ne ovat kiinni kuminauhalla, helvetin hyvällä sellaisella, sillä se ei näytä käytössä hapertuvan.

Olen edellä maininnut minua kohdanneista tilanteista vain muutaman, piirtänyt sillä ääriviivojani. Sanoja ja tekoja on useampia. Sosiaaliselle sattuu, sanovat. Ja nauravat päin naamaa, kun kerron ”sosiaalisuuteni” olevan perittyä, usein tekee mieli vain mennä pöydän alle ja karata lattialuukusta.

Älä sano. Ei ole pakko sanoa kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Älä koske. Ei ole pakko koskea kaikkeen mikä on käden ulottuvilla. Älä määrittele. Ei ole pakko lokeroida. Anna ihmisen olla, tehdä, suunnitella, toteuttaa. Jos näet tekeillä jotain rikollista, soita poliisi.

Pro lapset. Pro nuoret. Pro lapsenmieliset. Pro nuorenmieliset. Pro me. Pro nyrkkiäpöytään. Pro metsään. Pro eläintenseuraan. Pro ajattelevataikuiset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *