Elämäimme tarkoitus

Posted on

Ajattelin tännekin huudella, kun on niin pimiää ulkona, ettei nää mihin siellä sanat katoaa. Näinä tummimpina päivinä mietin aina (no en tietenkään aina, mutta taas) elämän tarkoitusta. Kyllä sitä on aina välillä hyvä miettiä. Minulla vaihtoehtoisia ideoita, joista poimin tarpeen mukaan. Rankinta on se, kun havaitsee, että jollakulla on oikeasti niin merkittävän kuuloinen tehtävä tässä maailmassa, että se nykäisee mattoa omien vähäiseltä tuntuvien tarkoitusten alta.

Katselin maksukanavalta dokumenttisarjaa kirurgeista. Yhden jakson päähenkilö on kirurgi, joka operoi syntymättömiä lapsia, pelastaa niitä kuolemalta. Siinä kyllä omat taideterapeuttiset ideat vähän kalpenee, mutta toisaalta, siinä missä joku tarvitsee ilmapallon kurkkuunsa, jotta maksan tieltä kasaan painunut keuhko taas täyttyisi, voi joku toinen hyötyä siitä, että maalaa itselleen ymmärrettäväksi sen mitä ei saa sanoitetuksi.

Vaikka tulinkin miettineeksi, oliko elämän tarkoitus antaa sen vielä syntymättömän kuitenkin kuolla, taivuin ajattelemaan, että herra Kypros Nicolaidesilla todella on tarkoitus tässä elämässä. Ja se oli pelastaa tuo ihmisenalku. Ihailen erikoisalojen taitajia. Kunnioitan näitä, jotka pystyvät ihmetekoihin.

Ehkä elämän tarkoitus on siis keksiä itselleen mielekästä tekemistä, kuten viisas aviomieheni asian muotoili. Ja näinhän se on, kun itse nautit tekemisistäsi, elämälläsi on tarkoitusta. Jotkut nauttivat aivokirurgiasta, jotkut puutarhanhoidosta ja erään kaverini tytär rakastaa siivoamista. Näin alkaa löytyä jo useammallekin elämälle tarkoitusta. Ei sen tarvitse olla sikiökirurgiaa, oma mittakaava ja taidot riittää.

No, kohta valo saavuttaa taas. Siihen asti on tarkoitus sytytellä kynttilöitä ja jorista päänsisäisiä systeemistä ulos.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *