ELÄIMET

ovat minulle, paitsi kotoinen elämänosa, myös puolittain työni. Valmistuin marraskuussa 2017 eläintenhoitajaksi. Suoritin siis maatalouden perustutkinnon, eläintenhoitajan osaamisalan. Puolivälissä opiskeluja valitsin suuntautumisvaihtoehdoksi tuotantoeläimet. Ne, jos jotkut, ansaitsevat aivan ensiluokkaista hoitoa. Ja, ajattelin, että jos vain voin jotenkin olla varmistamassa, että näin tapahtuu, niin sanottakoon sitä sitten vaikka kutsumukseksi, mitä ihmisten hyväksi täällä eläviin olentoihin tulee. Lisäksi arvelin, että pieneläimille hoitajia valmistuu suhteellisesti enemmän.

No, en minä sitten kuitenkaan näe itseäni lomittajana kiireestä kantapäähän. Halusin aiheeseen vielä jonkun aspektin. Ikäkö lie, maailmantuska lisääntyy, enemmän ja enemmän tulee halu tehdä hyvää. Auttaa pulassa olevaa. Tehdä jonkun olo tai tilanne paremmaksi. Tieto lisää tuskaa, joten sitä kun tuli iän rinnalle, oli keitos valmis. Sitten vain piti käydä pohtimaan, mihin kuppiin soppaa kaatamaan.

Tieto tuotantotilan hoidosta ja vaatimuksista, siitä loputtomasta työmäärästä, jota ei voi hetkeksikään jättää levätäkseen, herätti pohtimaan, miten tilalliset jaksavat. Arvelin, että mahtaa olla paljon lopen uupunutta karjankasvattajaa, elämäntilanteen sekoittamaa eläintenpitäjää ja äkillisesti sairastunutta siankasvattajaa. Mitä tahansa voi tapahtua, mitä tahansa, joka vie jalat alta, käsistä voimat, päästä puhdin – mutta eläimet pitäisi hoitaa. Jos se jää väliin kerran, ongelma on varma. Sonta kasaantuu kovaa vauhtia, heinätön pötsi ei toimi, kantturalta on nopeasti niinikään jalat alta. Aavistelin, että on niitä, jotka tarvitsevat, vaikka vain hetkellisesti apua, mutta sitä ei ole saatavilla. Eikä taloudelliset resurssit riitä apua ostamaan. Apua ei ehkä myöskään helposti huudella. Pitää pärjätä. Pitää näyttää, että pärjää.

Ei pidä.

Ajattelin, että tällaiseen huutoon olisi kiva vastata. Viedä konkreettista apua vaikeassa tilanteessa olevalle. Auttaa pahimman yli. Se tuntui olevan minun eläinasiani.

Asiaa on nyt selvitetty, toimeen ryhdytty ja asiaan tarttuva yhdistys perustettu. Ja, kunhan Patentti- ja Rekisterihallitus leimansa lappuun lyö, alkaa varsinainen työ. Apua lähtee eläintenpitäjille, lemmikki- ja tuotantosellaisten. Yhdistys rientää auttamaan eläintä – ja tulee näin auttaneeksi eläimen omistajaa.

Yhdistyksestä lisää, jahka vihreä valo syttyy.

Kotona työllistävät kaksi kissaa, kaksi kanaa, kukko. kaksi karitsaa ja pikkuinen farmi jauhopukkeja.

HILDA ja KERSTI