KIERRÄTYS

Minulla on pakkomielle. Mitään ei saa heittää roskiin, tutkimatta, voiko sen jatkokäyttää. Hetkittäin ahdistun kaikesta säästämästäni, mutta on tullut niitäkin hetkiä, että olen pistänyt mieheni lausumaan kanssani yhteen ääneen: kyllä kannatti säilyttää.

Ei meillä hukuta tavaroihin. Eikä säästämiseni ole miehelleni ongelma, hän vaan on (ollut) sitä mieltä, ettei roskahko tavara kenellekään enää kelpaa (kesäiset kirpparointikierroksemme) tahi sillä ole enää mitenkään mitään käyttöä. Niin vain on omista nurkista löytynyt milloin mikäkin lukonkieleke, koska olen sen säästänyt.

Tuntuu pahalta heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin. Olen vaatteita pakannut vietäväksi milloin vastaanottokeskukseen, milloin Virolaiseen laitokseen tai lastensuojelun asiakkaille. Kotona uutta tehtävää suorittavat lukuisat roskikselta pelastetut tavarat.

Uuden käyttötarkoituksen keksiminen on intohimoni.

Tulen esittelemään tässä osiossa kierrättämiäni.