VIGDÍS JA VAIRA

Meillä on kaksi löytöeläintalosta noudettua kissaa. Kiikoisten löytöeläinpalvelun kuntoon hoitamat tytöt ovat tulleet meille kahden vuoden välein ja alkukähinöiden jälkeen liimautuneet erottamattomaksi pariksi. Tapaukset ovat yin ja yang, toisiinsa kietoutuneena makaavat karvapallot.

Jotenkin oli sellainen olo, että maalaistalossa on kissa oltava. Ja sitten tuli jotenkin sellainen olo, että kissalla olisi oltava kaveri. Näin tämä menee. Tällä hetkellä kyllä varmasti tuntuu siltä, että kaksi ei kolmatta kaipaa. Silti, vannomatta paras. Mutta nyt näin on hyvä.

VIGDÍS

Meillä on periaatteena, että eläimillä on presidentilliset nimet. Vigdís on saanut nimensä Islannin entisen presidentin mukaan. Eikä huonosti nimi valikoitunutkaan. ”Voittaessaan vuoden 1980 vaaleissa hän oli ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu naispuolinen valtionpäämies maailmassa”. Lisäksi Finnbogadóttir oli teatteri-ihmisiä.

Vigdíksemme on hyvin tarkka siitä, mitä sopii ja, varsinkin, mitä ei sovi, siihen itseensä liittyen, tehdä. Vigdístä ei ohimennen paijata tuosta vaan. Eikä puhettakaan, että kaverin kynsiin kajottaisiin. Vigdís ei ole mikään sylikissa, vaikka pentuaikana siltä vaikutti. Tosin – nyt taas pikkuhiljaa syliin tunkee, että liekö jo lempeämpi vanhuusaika koittanut kolmevuotiaalle.

Vigdís on pesueesta, joka löydettiin navetan vintiltä. Ei kenenkään omistaman kissan pentu. Se sai viettää luovutusikää edeltävät viikot sisarustensa ja emon seurassa. Meille saapuikin siis hyvin siistiksi opetettu, oman arvonsa tunteva punapää. Hauska kissa se on, buddha. Tuijottaja.

 

VAIRA

Vaira on nimetty Latvian entisen presidentin, Vaira Vīķe-Freibergan mukaan.

Vaira on löydetty ojarummusta, jalkansa loukanneena ja korvat täynnä punkkeja. Pentu taisi olla noin kuuden viikon ikäinen, ja ilmeisesti auton moottoritilaan kiivenneenä joutunut tien päälle. Luultavasti pudotessaan jalkansa loukannut. Kiikoisten löytöeläinpalvelun toimesta kissa käytettiin lääkärillä ja hoidettiin kuntoon. Vaira tuijotti, siitä julkaistusta kuvasta, suoraan sydämeeni. Tiesin, että siinä on Vigdísille kaveri.

Taloon tultuaan Vaira tuijotti tiensä myös Vigdísin sydämeen. Vaikka Vigdís pari-kolme päivää yritti sähistä ja murista tulokkaan nurkkaan, Vaira ei hievahtanutkaan. Päätä pikkuisen tilttasi, ettei kynsi sivaltanut. Siinä istui kuin patsas, ja katsoi Vigdístä suoraan silmiin. Paikka lunastui ja mustanhohtava kilpikonnatyttö sai jäädä taloon. Ja onneksi niin. Vaira on todellakin Vigdísin toinen puolikas. Vairaa saa, ja pitää, leipoa mennen tullen. Tyyppi makaa selällään, keskellä lattiaa, ja olettaa että saapuja silittää, eikä kävele päälle. Joka aamu Vaira on vastassa. Kissa puhuu koko aika. Ja tietysti pikkutytön käheällä viskibassolla. Vaira on hauska. Määkijä, joka ajattelee laatikon ulkopuolella.

Fiksun oloisia katteja molemmat. Jonkun hylkäämät.

Kissasta haaveileville suosittelen tutustumaan kissan mukanaan tuomiin vaatimuksiin, sekä ottamaan kissan löytöeläinkodin kautta. Siellä on monta kodintarvitsijaa. Kissoja hylätään joka vuosi noin 20 000 kappaletta. Kissa ei välttämättä selviä luonnossa talven yli.