KERSTI JA HILDA

Presidentilliset uuhikaritsamme, Kersti ja Hilda, ovat niinikään ”pelastetut”. Eihän uuhikaritsoiden elämä yleensäottaen nuorena lopu, mutta jos jää jatkuvasti joukon hännille, ei varmasti ole perillisten tuottajanakaan ihan ykkössijalla. Olin jo päättänyt kaksi määkijää taloon tuoda, koska, no, maalaistalo – ja täytyyhän nyt maalaistalossa märehtijä olla. Ja koska märehtijä ei voi yksin olla, niin täytyy sille kaveri ottaa. Ihan oikeasti pitäisi olla viisi, koska vasta se on oikea lauma, mutta yritän valkeassa pörröhupparissani imitoida kolmea karitsaa ja hyvin tällä näytään, ainakin vielä, pärjäävän. Ja, tuumin, parempi nämä kaksi nyt täällä lellittävänä, kuin jonkun pääsiäispöydässä. 

Kerstistä ja Hildasta on tulossa laitosvierailijoita. Rapsutuksia rakastavat otukset lähtevät ilahduttamaan niitä, jotka eivät itse enää juuri liikkeelle pääse. Kerstin ja Hildan villasta valmistetaan vanhuksille muistoja. Lampaalle tuoksuvia ja kuivia käsiä hoitavia.

Kersti on saanut nimensä Viron presidentin, Kersti Kaljulaidin, mukaan. Kaljulaid on Viron ensimmäinen naispresidentti ja meänkieltä tunteva! Tämä on merkittävä yksityiskohta meänkielisten sukuun syntyneelle. Hilda taas sai nimensä Marshallin saarten presidentin, Hilda Heinen, mukaan. Heine on saariryhmän ensimmäinen väitellyt tohtori ja naisten oikeuksien ryhmän, WUTMIn (Women United Together Marshall Islands) perustaja. Esikuvansa ovat siis esimerkillisä naisia.

Kerstin ja Hildan tulo taloon laukaisi oletetun kanan kukkouden. Karitsain saapumisesta alkoi siis uusi vaihe pienenpienen farmimme elämässä.

Hilda oli jo ehtinyt tovin laitumella viettää, mutta vierihoidossa ollut Kersti ei vielä ollut varsinaisesti ulkoillut. Toki tytöt tulivat pihattoluomulampolasta, että olosuhteet olivat kyllä loihakkaat, myös ”sisätiloissa”. Joutuminen autonperille ja yhtäkkiä 100 km/h vauhtiin saattoi kuitenkin olla hieman jännittävä kokemus, ja reissu aiheuttikin laumaamme hetkellisen ripulivaiheen. Tämä tiesi lääkintää ja peränpesua. Melkoista sementtiä tuottavat nämä villapallot. Ja villa tätä sementtiä hyvin sitoo. Ei siitä sen enempää – eikä kuvaa. Muutosripulista selvittiin pian ja tytöt ottivat pikku pihattonsa nopeasti haltuun.

Sateinen loppukesä ei varsinaisesti kutsunut laitumen rakentamiseen ja näinollen Kerstin ja Hildan ulkoilut tapahtuvat riimun päässä. Ovat tykästyneet riimuilemaan, tietäähän se aina metsäretkeä! Riimuun on pari opetettava tulevien vierailujenkin takia. Ensi kesänä rakentuu myös metsälaidun. 

Vielä niin pieni Hilda.
Lampola
No onhan ne nyt söpöjä!