Esihistoriallisissa tunnelmissa

Kirahvi on kuin photoshopattu maisemaan, kuin kuva esihistorialliselta ajalta. Kummalliset mittasuhteet, hemmetin iso. Siinä se töröttää tien laidassa, kuin keinokuituinen patsas, kunnes liikahtaa.

Elossa se on, samoin kuin naapurinsa norsu, pahkasika ja leijona. Happea näyttävät ottavan hippo, sarvikuono ja afrikkalainen villikoirakin.

Matka Etelä-Afrikkaan oli ensisijaisesti eläinpainotteinen. Vierailu savannille, valtavaan Krugerin luonnonpuistoon, herätti kahtalaisia tunteita. Toisaalta on aivan mahtavaa päästä niin lähelle villieläintä, toisaalta se tuntuu eräänlaiselta metsästämiseltä. Näinä someaikoina linjat huutavat kuumina, missä mikäkin ötökkä luuraa ja me riennämme paikalle tuijottamaan. Meistä kukaan ei ammu kameraa kovemmilla panoksilla, mutta salametsästäjätkin osaavat käyttää laitteita. Siellä sitä internetissä punaista palloa laitetaan; olen tässä, tuossa edessäni on sarvikuono poikineen. Ja siitä ei aina hyvä seuraa.

(en ladannut oheisia kuvia nettiin paikanpäältä)

Krugerissa salametsästetään sarvikuonoja keskimäärin yksi päivässä. 365 vuodessa – ja tämä tilanne on paras pitkiin aikoihin. Eläimeltä riistetty sarvi myydään potenssilääkkeenä ja hyvänonnenkoruina. Oikeesti ihminen: olet paska, jälleen kerran.

Nyt Krugerissa suunnitellaan netin alasajoa – hyvä niin.

Anteeksi eläimet. Kiitos eläimet.